Seita Romppanen – Topi Turunen
SYS myönsi 3.9.2020 vuosikokouksessa Seita Romppaselle ja Topi Turuselle kirjoittajapalkinnon Ympäristöjuridiikka-lehden vuoden 2019 parhaasta artikkelista. Palkituksi tuli lehden numerossa 1/2019 julkaistu referee-artikkeli Kiertobiotalouden oikeus osana kestävän talouden transitiota. Artikkeli on saatavilla myös Edilex-palvelun kautta.
Esityksen palkittavasta artikkelista teki professori Ismo Pölönen. Perustelujen mukaan: ”Kirjoittajat osallistuvat kokonaisvaltaisella ja luovalla tavalla ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen keskusteluun kierto- ja biotaloudesta. Kyse on yhteiskunnallisesti hyvin keskeisten ja ajankohtaisten viitekehysten ja käsitteiden systemaattisesta haltuun ottamisesta oikeustieteissä. Artikkelin merkittävänä ansiona on kierto- ja biotalouden keskinäissuhteiden (yhtäläisyydet, erot ja yhteensovittamistarpeet) analyysi. Kiertobiotalouden ja sen sääntelyn tavoitteiden, ominaispiirteiden ja haasteiden käsittely luovat tärkeää perustaa erityisesti monitieteiselle ja sääntelyteoreettiselle jatkotutkimukselle aiheesta.”
Seuraavassa kirjoittajien blogi artikkelin aihepiiristä:
Talouskasvu on ollut jo kauan sidottu luonnonvarojen kestämättömän käyttöön. Kiertotalouden ja biotalouden talousmallit ovat syntyneet tarpeesta muuttaa sekä talouskasvua että yhteiskuntaa kestävämpään suuntaan. Kiertotalouden tavoitteena on luoda talousjärjestelmä, jossa taloudellinen kasvu ei olisi sidottu rajallisten resurssien käyttöön ja resurssien käyttö on harkittua, tehokasta sekä kestävää. Biotalous puolestaan keskittyy uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön.
Vaikka kierto- ja biotalous jakavatkin osin yhteisen tavoitteen kestävämmästä tulevaisuudesta, näiden talousmallien välisiä yhteyksiä ei ole kattavasti tunnistettu. Kierto- ja biotalouden periaatteita ei ole toistaiseksi juurikaan yhteensovitettu, vaikka ne pitkälti pyrkivät vastaamaan samoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Sekä kierto- että biotalous ovat paitsi yhteiskunnallisina myös oikeudellisina ilmiöinä osin jäsentymättömiä.
Sääntelyllä on tärkeä tehtävä kierto- ja biotalouden toimintaympäristön toteuttajana, mahdollistajana ja ylläpitäjänä. Sääntelyn tuomaa tarkkuutta ja yksityiskohtaisuutta tarvitaan yhä monimutkaistuvien ympäristöhaasteiden hallinnassa ja vaatimustenmukaisuuden kontrolloimisessa.
Kiertobiotalous – kohti kestävämpää tulevaisuutta
Kiertobiotaloutta suoraan koskevaa lainsäädäntöä ei ole asetettu, vaan kiertobiotaloutta ohjataan esimerkiksi oikeudellisesti ei-velvoittavilla strategioilla. Kiertobiotalouteen suoraan vaikuttavaa lainsäädäntöä on sen sijaan annettu eri sääntelysektoreilla kuten ilmasto-, energia- ja jätelainsäädännössä. Vaikka näissä säädöksissä ei mainita kiertobiotaloutta, tämä sektorikohtainen lainsäädäntö ohjaa kiertobiotaloudelle tärkeiden tavoitteiden – kuten ilmastotavoitteiden – saavuttamisen keinovalikoimaa, niiden soveltamista ja toteutumista.
Kiertobiotalouden eri osa-alueita koskevaa sääntelyä on ollut olemassa jo kauan ennen kierto- tai biotalouden kehikkoja, mutta olemassa olevaa sektorikohtaista sääntöjen joukkoa ei ole kattavasti tarkasteltu nimenomaan kierto- ja biotalouden kontekstissa. Mitä kiertobiotaloudella tarkoitetaan ja millaista sitä koskeva sääntely on? Liittyykö kierto- ja biotalouden rajapinnoille oikeudellisia haasteita ja heijastuvatko ne kierto- ja biotalouden sääntelyyn? Kiertotalouden käsite vietiin EU:n lainsääntöön kesällä 2020, mutta biotaloudelle ei ole annettu oikeudellista määritelmää.
Kiertobiotaloutta ohjaavaa sääntelyä on mielekästä tarkastella kokonaisuutena, sillä sitä yhdistää ennen kaikkea tavoite kestävämmästä tulevaisuudesta. Kierto- ja biotaloutta koskevaa oikeudellista tutkimusta on toistaiseksi niukasti, vaikka oikeudella ja sääntelyllä on tärkeä rooli molemmissa.
Kaikki kiertobiotalouden ratkaisut eivät ole kestäviä luonnonvarojen käytön tai ilmaston näkökulmasta. Kierto- ja biotaloutta ohjaavat politiikka- ja lainsäädäntötoimet voivat olla epäjohdonmukaisia, puutteellisia tai ristiriitaisia. Kiertobiotalouden sääntelyltä edellytetään paitsi toisiinsa kytkeytyvien kestävyyshaasteiden tunnistamista myös nopeaa muuntautumiskykyä yhteiskunnassa ja sääntelyn kohteessa tapahtuviin muutoksiin. On tarpeen jäsentää kiertobiotaloutta koskevaa sääntelyä ja tunnistaa niitä haasteita ja muutospaineita, joita sääntelystä osana kestävän talouden transitiota nousee.
Oikeudellinen sääntely kiertobiotalouden välineenä
Oikeudellinen sääntely nähdään usein kierto- ja biotalouden transition hidasteena tai esteenä: sääntelyä halutaan keventää ja sen tuottamat hidasteet poistaa. Sääntelyn kautta voidaan myös edistää kiertobiotalouden tavoitteiden saavuttamista sekä tunnistaa synergioita kiertotalouden ja biotalouden tavoitteiden välillä. Kiertobiotaloudesta voidaan osoittaa useita kohteita, jotka tarvitsevat sääntelyllistä ohjausta. Esimerkiksi puurakentamista, tuotannon raaka-aine- ja materiaalivalintoja tai ruokahävikin vähentämistä voitaisiin edistää erilaisten sääntelykeinojen avulla.
Sääntelykokonaisuutta on tarpeen arvioida kiertobiotalouden tavoitteiden ja säännellyn toimintaympäristön toimivuuden näkökulmasta. Sääntely on myös tärkeä instrumentti kestävyyden varmistamisessa. Biotalous osallistuukin osaltaan kiertotalouden kestävyyden varmistamiseen esimerkiksi tuottamalla uusiutuvia raaka-aineita, tuotteita ja materiaaleja.
Kierto- ja biotalouden välisten synergioiden valjastaminen edellyttää paitsi aineellisen sääntelyn myös laajemman sääntelynäkökulman kehittämistä. Systeeminen muutos, globaalit ympäristöhaasteet ja kiertobiotalouden yhteyksien valjastaminen vaativatkin uudenlaista yhteensovittavaa sääntelyä. Kiertobiotalouden oikeuden olisi kyettävä hallitsemaan aiempaa monimutkaisempaa sääntelykokonaisuutta ja saavuttamaan entistä monimutkaisempia sääntelykohteita.
Kierto- ja biotalouden oikeudellista toimintakenttää kaikkine haasteineen ja mahdollisuuksineen ei vielä tunneta riittävästi, ja näin ollen sitä koskevalle oikeudelliselle tutkimukselle on selkeästi kasvava kysyntä – sekä sellaisenaan että osana monitieteisiä hankkeita.
OTT Seita Romppanen on kansainvälisen ympäristöoikeuden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopiston Ilmasto-, energia- ja ympäristöoikeuden keskus CCEEL:ssä.
OTT Topi Turunen on Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkija sekä tutkijatohtori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.
Jätä kommentti