Kuluneen vaalikauden aikana oli keskeinen ympäristöministeriön toimivaltaan kuuluva lainsäädäntö arvioinnin ja uudistuksen kohteena. Uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) tuli voimaan 1.9.2014 ja sen nojalla annettu asetus (713 /2014) 10.9.2014. Maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) kohdistui toimivuuden arviointi, jonka pohjalta vaalikauden lopulla ehdittiin lakiin tehdä eräitä muutoksia. Luonnonsuojelulain (1096/1996) uudistamisen 1. vaiheessa täsmennettiin lakia erityisesti EU-velvoitteiden osalta. Lisäksi lukuisia valtioneuvoston asetuksia on hyväksytty edellisellä vaalikaudella voimaan tulleen jätelain (646/2011) nojalla.
Tälläkin vaalikaudella lainsäädäntötyö on kohdistunut valtaosin voimassa olevan lainsäädännön uudistamiseen. Joukkoon mahtuu kuitenkin yksi aivan uusi ympäristösääntelyn kohde eli uusi ilmastolaki, jonka eduskunta hyväksyi viimeisellä istuntokaudellaan. Uusi laki parantaa pitkäjänteisen ilmastopolitiikan suunnittelua ja nosti Suomen ilmastosääntelyn edelläkävijämaiden joukkoon.
Monilta osin ympäristölainsäädännön uudistamisessa on ollut keskeisenä sysäyksenä EU-lainsäädännön kansallinen täytäntöönpano. Vaalikauden jälkipuoliskolla lainsäädäntömme uudistamisen keskeiseksi tavoitteeksi tuli menettelyjen sujuvoittaminen ensin hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena ja sen jälkeen yksittäisten säädöshankkeiden toimeksiantoihin kirjattuina konkreettisina tavoitteina. Voidaan todeta, että ympäristölainsäädännön uudistaminen on vahvasti keskittynyt menettelyjen kehittämiseen aineellisen lainsäädännön kehittämisen ollessa taka-alalla.
On oletettavissa, että menettelyjen sujuvoittaminen jatkuu seuraavallakin vaalikaudella, ovathan monet puolueet, ministeriöt ja intressiorganisaatiot tuoneet esille tavoitteen myös seuraavalle vaalikaudelle. Ympäristöministeriön asettama ministeri Lauri Tarastin johtama, ympäristömenettelyjen sujuvoittamista arvioinut ryhmä sai valmiiksi ehdotuksensa 10.3.2015 juuri vaalien kynnyksellä. Arviointiryhmä teki 19 tehtäväkokonaisuuden kehittämisehdotukset ympäristömenettelyjen sujuvoittamiseksi ilman että ympäristönsuojelun tavoitteista jouduttaisiin tinkimään. Osa ehdotuksista on toteutettavissa nopealla aikataululla ja osassa ehdotuksia vaaditaan perusteellisempaa selvittämistä.
Osa meneillään olevista lainsäädäntöuudistuksista ulottuu yli vaalikauden vaihdoksen kuten ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen 3. vaihe, jossa valmistellaan kuluvan vuoden loppuun mennessä hallituksen esitys menettelyjen edelleen kehittämiseksi. Samoin vastikään asetetussa YVA-työryhmässä valmistellaan ehdotukset YVA-direktiivin muutosten kansalliseksi täytäntöön panemiseksi samoin kuin tarkastellaan mahdollisuutta integroida YVA-menettely nykyistä tiiviimmin kaavoituksen ja ympäristölupamenettelyyn. Samoin kuluvan vaalikauden lopulla aloitettiin luonnonsuojelulain uudistamisen 2. vaihe laajalla kansalaiskyselyllä. Näitä tuloksia hyödyntämällä ja uuden hallituksen tavoitteiden pohjalta aloitetaan lain uudistaminen tulevalla vaalikaudella.
Käytäntö on osoittanut, että lakien uudistamisessa neljän vuoden vaalikausi on lyhyt aika. Kuluvallakin vaalikaudella valtaosa merkittävistä lakiuudistuksista jäi eduskunnassa käsiteltäväksi viimeisen vuoden aikana. Ympäristölainsäädännön osalta aikataulutus ei kuitenkaan ollut hälyttävin. Ympäristölainsäädännön valmistelussa myönteistä on ollut vakiintunut yhteistyö ministeriön lainvalmistelijoiden ja eduskunnan ympäristövaliokunnan välillä. Omissa lainsäädäntöhankkeissamme saammekin kiittää valiokuntaa lakiehdotusten maaliin viennistä.
Tulevalla vaalikaudella liikkeelle lähtö hallituksen tavoitteiden pohjalta tapahtuvassa säädösvalmistelussa tulisi olla ripeää. Lainsäädäntöhankkeissa tarvittavan tietoperustan tärkeys korostuu entisestään. Valtioneuvoston strateginen tutkimusrahoitus on tuonut uusia mahdollisuuksia ja edistänyt ministeriöiden välistä yhteistyötä tutkimushankkeissa. Erityisesti ympäristölainsäädännön kehittämisessä ministeriöiden väliset raja-aidat tulisi olla matalia.
Lainvalmisteluun liittyvän selvitystarpeen kautta tulee entistä tärkeämmäksi lainvalmistelijoiden ja tutkijoiden välinen vuoropuhelu. Meidän lainvalmistelijoiden voimavarat ovat pitkälti sidottuja kulloisiinkin hallituksen tavoitteisiin ja EU:n tuomien velvoitteiden täyttämiseen. Tätä täydentämään tarvitaan ympäristösäädösten täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten kokemusta sekä alan tutkijoiden kautta saatavaa tietoa alan kansainvälisestä kehityksestä, kansallisen lainsäädännön sektorit ylittävää tarkastelua ja toisaalta erityiskysymysten syvällistä analysointia. Jospa aktivoituisimme käymään keskustelua ympäristölainsäädännön kehittämisestä myös SYS:n uudistetuilla sähköisillä sivuilla.
