Jukka Viljanen ja Heta Heiskanen: Kuinka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voisi käsitellä rajat ylittäviä ympäristövahinkoja?

Kansainvälisessä ihmisoikeuskeskustelussa on viime vuosina pohdittu, missä tilanteissa valtion vastuu ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta voidaan ulottaa valtion rajojen ulkopuolelle. Perinteisesti valtiolla on velvoite turvata ihmisoikeudet sen omalla maantieteellisellä alueella, mutta tulkintalinja on sittemmin muuttunut ja vastuuta on laajennettu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) kehittyvä tulkintakäytäntö on ollut merkittävässä roolissa tässä keskustelussa. Toinen uudempi kehitysjatkumo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on ollut ympäristötapausten käsittely.

Vasta ilmestyneessä European Law Reporter-journaalissa pohdimme, onko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ekstraterritoriaalisuutta käsittelevä oikeuskäytäntö todella niin suppeasti käytettävissä ympäristöä koskevissa tapauksissa kuin Bankovic-tapaus antoi ymmärtää. Artikkelissa tarkastellaan ekstraterritoriaalisuuden eri elementtejä ja käydään keskustelua kriteeristön mielekkyydestä. Erityisesti pyrimme kartoittamaan ekstraterritoriaalisuuteen liittyvien käsitteiden uudistamistarpeita, jotta aseellisten konfliktien yhteydessä käytettyä terminologiaa voidaan siirtää myös muun tyyppiseen ihmisoikeustilanteiseen kuten rajat ylittäviin ympäristövahinkoihin.

Tulkinnan lähtökohdaksi on otettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarkoitus ja päämäärä. Keskeisenä tulkintaa ohjaavana periaatteena on estää sopimusvelvoitteiden kiertäminen. Valtioiden tulee toimia ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti myös omien rajojensa ulkopuolella. Tällainen vastuu on kohdistunut eurooppalaisiin valtioihin niiden toimiessa esimerkiksi Irakissa.

Artikkelissa katsotaan, että EIT on lukkiutunut toistaiseksi hyvin tiukkaan poikkeukselliset olosuhteet (exceptional circumstances) terminologiaan, jota tulisi jatkossa tarkastella entistä kokonaisvaltaisemmin. Vahingon aiheuttamispaikan osalta sijainti ei ole keskeinen. Artikkeli myös linjaa, että effective control –vaatimus voi täyttyä myös siviilikontekstissa, vaikka perinteinen tulkinta on edellyttänyt aseellista konfliktia. Lisäksi artikkelin tarkastelussa nousee esiin, että valtion tietoisuus vahingollisesta toiminnasta madaltaa ekstraterritoriaalisen vastuun toteamiskynnystä. Viime aikojen terrorisminvastaiseen kampanjaan liittyvät CIA-lentoja ja salaisia vankiloita (black sites) koskevat tapaukset El-Masri v. Makedonia ja Al-Nashiri v. Puola ovat tästä hyvinä esimerkkeinä.

Artikkelin keskeinen väite on, että vaikka tämän hetkisessä ekstraterritoriaalisuutta koskevassa oikeuskäytännössä ei ole käsitelty toistaiseksi ympäristöhaittoja, ekstraterritoriaalisuuden yleiset opit ovat siirrettävissä uuteen kontekstiin. Analogian rakentaminen eri substanssialueille ja tulkinnallisten mallien siirtäminen EIT:n tuomioille tyypillistä ja ekstraterritoriaalisuus soveltuu siten myös ympäristöä koskeviin ihmisoikeusongelmiin.

Ekstraterritoriaalisten ympäristötapausten puute ei kerro siitä, etteikö EIT voisi käsitellä tällaisia tapauksia vastaisuudessa. Se kertoo ennemmin siitä, ettei aiheesta ole tehty riittävässä määrin valituksia. Jotta tulkintalinja kehittyy artikkelin hahmottelemaan suuntaan, tarvitaan strategista ajattelua ja litigaatiota rajat ylittävää ympäristövastuuta koskevien testitapausten avulla.

Useimmiten EIT:n uudet tulkintalinjat vaativat tuekseen laajaa vertailevaa ja tukevaa tutkimustietoa. Akateemisten tutkijoiden kuten Ghentin yliopiston Strasbourg Observers ryhmä tai kansalaisjärjestöjen kuten AIRE tai Liberty rooli näiden tietojen tarjoajana on ollut merkittävä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tärkeissä tapauksissa myöntänyt akateemisille tutkijoille tai järjestöille mahdollisuuden sivuväliintuloon.

Totesimme edellisessä kirjoituksessamme koskien YK:n erityisasiantuntija John H. Knoxin osalta, että mandaatin jatko on auki. YK:n Ihmisoikeusneuvosto päätti 26.3.2015 jatkaa professori Knoxin mandaattia ihmisoikeus ja ympäristö-painotteisena. Todennäköisesti YK-tasoltakin on siis odotettavissa kannanottoja ekstraterritoriaalisiin vastuukysymyksiin.

Artikkelimme European Law Reporterissa on saatavilla sähköisesti:

http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504171280