Tuomas Kuokkanen: Pariisin ilmastosopimuksesta

Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssi hyväksyi 12.12.2015 Pariisin ilmastosopimuksen tekstin yli kaksi viikkoa kestäneen Pariisin kokouksen päätteeksi. Pariisin sopimuksen hyväksyminen on monessa suhteessa merkittävä käänteentekevä saavutus. Se on yhtäältä pitkällisen neuvotteluprosessin lopputulos ja toisaalta heijastaa uuden aikakauden alkua.

Pariisin sopimuksen neuvotteluprosessi käynnistettiin vuonna 2011 Durbanissa, Etelä-Afrikassa, pidetyssä ilmastosopimuksen 17. konferenssissa, jossa sovittiin sekä maailmanlaajuista sopimusta koskevasta neuvotteluprosessin aloittamisesta että Kioton pöytäkirjan vuodet 2013 -2020 kattavasta toisesta velvoitekaudesta. Uutta sopimusta koskevia neuvotteluita käytiin erillisessä ilmastosopimuksen konferenssin alaisessa työryhmässä (Ad Hoc Working Group on the Durban Platform for Enhanced Action, ADP). Työryhmä päätti työnsä nyt pidetyssä Pariisin kokouksessa.

Oikeudellisessa mielessä Pariisin sopimus on valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen mukainen valtiosopimus. Sopimusteksti on 12 sivua pitkä ja koostuu 29 artiklasta. Sopimus sisältää määräykset muun muassa päästöjen vähentämisestä, trooppisesta metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä, päästökauppamekanismeista, sopeutumisesta, vahingoista ja menetyksistä, ilmastorahoituksesta, teknologian kehittämisestä ja siirrosta, toimintavalmiuksien parantamisesta, koulutuksesta ja kansalaisten tietoisuuden parantamisesta, läpinäkyvyydestä, väliarvioinnista, sopimuselimistä sekä toimeenpanon ja noudattamisen helpottamisesta. Lisäksi sopimuksessa on yleinen osa ja sopimuksen loppumääräykset.

Sopimuksen mukaan koko maailman päästöjen ja hiilinielujen tulee olla tasapainossa kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Maapallon keskilämpötilan nousu tulee rajoittaa selvästi alle kahteen asteeseen ja lisäksi pitää pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1.5 asteeseen. Kaikki valtiot ovat jatkossa velvoitettuja suunnittelemaan ja toteuttamaan päästövähennyksiä sekä raportoimaan päästöistään ja etenemisestään kohti tavoitetta. Pariisin sopimus pohjautuu niin kutsuttuun alhaalta ylöspäin perustuvaan lähestymistapaan, jonka mukaan valtiot määrittelevät kansallisesti ilmastotoimensa. Toimien pitää kuitenkin kiristyä ajan myötä. Pariisin sopimus koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Sopimuksen toimeenpanossa tehdään säännöllisiä eri osa-alueet kattavia väliarviointeja viiden vuoden välein. Valtioiden ilmastotoimet kirjataan ilmastosopimuksen ylläpitämään julkiseen rekisteriin.

Pariisin kokouksessa hyväksyttiin myös ilmastosopimuksen osapuolikokouspäätös, joka sisältää Pariisin sopimusta täydentäviä elementtejä. Lisäksi päätöksessä on useita jatkotyötä koskevia valtuutuksia, joiden perusteella ilmastosopimuksen piirissä valmistellaan Pariisin sopimuksen toimeenpanoa koskevia luonnospäätöksiä, jotka Pariisin sopimuksen osapuolikokouksen on sittemmin tarkoitus hyväksyä sopimuksen tultua voimaan.

Pariisiin sopimuksen aikaansaamista on laajasti kiitetty ympäri maailmaa. Samalla on kuitenkin todettu, että sopimus ei ymmärrettävästi ole täydellinen sopimus, vaan on monessa suhteessa kompromissi. Sopimuksen sanamuodot räätälöitiin niin, että mahdollisimman moni maa voisi sitoutua siihen samoin kuin tulevaan sopimusyhteistyöhön.

Pariisin sopimus on avoinna allekirjoitettavaksi YK:n päämajassa New Yorkissa 22.4.2016–21.4.2017. YK:n pääsihteeri järjestää allekirjoitusseremonian 22.4.2016. Ympäristöministeriön on tarkoitus järjestää vuoden 2016 puolella lausuntokierros sopimuksen allekirjoittamisesta. Tämän jälkeen Pariisin sopimuksen ratifioinnista tai hyväksymisestä Suomen puolesta päätetään erikseen noudattaen valtiosopimukseen sitoutumista koskevia menettelyjä. EU:n allekirjoitusta ja ratifiointia valmistellaan puolestaan noudattaen EU-menettelyjä.

Pariisin sopimus tulee kansainvälisesti voimaan, kun vähintään 55 osapuolta, joiden yhteenlaskettu päästömäärä edustaa vähintään 55 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä on tallettanut ratifiointi- tai hyväksymisasiakirjansa. Maiden ilmoittamien alustavien ilmastotoimien perusteella voidaan olettaa, että Parisiin sopimuksen päästöjen kattavuus nousee merkittävästi korkeammalle kuin 55 %. Pariisin kokoukseen loppuun mennessä nimittäin 187 valtioita, joiden osuus maailman kasvihuonekaasupäästöjen kokonaispäästöistä on yli 95 %:a, olivat toimittaneet alustavat kansalliset määritellyt ilmastotavoitteensa.

Tässä vaiheessa on vielä ennenaikaista arvioida Pariisin sopimuksen tulevaa vaikutusta. Sopimus mahdollistaa kuitenkin maailmanlaajuisen ja kattavan sopimusyhteistyön ilmastoasioissa. Sopimuksen myötä valtiot ovat ilmastoasioissa siirtymässä pitkällisestä neuvotteluvaiheesta yhä korostuneemmin toimenpanovaiheeseen.

Kuva: Elina Vaara
Kuva: Elina Vaara

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.