Riitta Rönn: Vaalikauden vaihtuessa

Kuluneen vaalikauden aikana oli keskeinen ympäristöministeriön toimivaltaan kuuluva lainsäädäntö arvioinnin ja uudistuksen kohteena. Uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) tuli voimaan 1.9.2014 ja sen nojalla annettu asetus (713 /2014) 10.9.2014. Maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) kohdistui toimivuuden arviointi, jonka pohjalta vaalikauden lopulla ehdittiin lakiin tehdä eräitä muutoksia. Luonnonsuojelulain (1096/1996) uudistamisen 1. vaiheessa täsmennettiin lakia erityisesti EU-velvoitteiden osalta. Lisäksi lukuisia valtioneuvoston asetuksia on hyväksytty edellisellä vaalikaudella voimaan tulleen jätelain (646/2011) nojalla.

Tälläkin vaalikaudella lainsäädäntötyö on kohdistunut valtaosin voimassa olevan lainsäädännön uudistamiseen. Joukkoon mahtuu kuitenkin yksi aivan uusi ympäristösääntelyn kohde eli uusi ilmastolaki, jonka eduskunta hyväksyi viimeisellä istuntokaudellaan. Uusi laki parantaa pitkäjänteisen ilmastopolitiikan suunnittelua ja nosti Suomen ilmastosääntelyn edelläkävijämaiden joukkoon.

Monilta osin ympäristölainsäädännön uudistamisessa on ollut keskeisenä sysäyksenä EU-lainsäädännön kansallinen täytäntöönpano. Vaalikauden jälkipuoliskolla lainsäädäntömme uudistamisen keskeiseksi tavoitteeksi tuli menettelyjen sujuvoittaminen ensin hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena ja sen jälkeen yksittäisten säädöshankkeiden toimeksiantoihin kirjattuina konkreettisina tavoitteina. Voidaan todeta, että ympäristölainsäädännön uudistaminen on vahvasti keskittynyt menettelyjen kehittämiseen aineellisen lainsäädännön kehittämisen ollessa taka-alalla.

On oletettavissa, että menettelyjen sujuvoittaminen jatkuu seuraavallakin vaalikaudella, ovathan monet puolueet, ministeriöt ja intressiorganisaatiot tuoneet esille tavoitteen myös seuraavalle vaalikaudelle. Ympäristöministeriön asettama ministeri Lauri Tarastin johtama, ympäristömenettelyjen sujuvoittamista arvioinut ryhmä sai valmiiksi ehdotuksensa 10.3.2015 juuri vaalien kynnyksellä. Arviointiryhmä teki 19 tehtäväkokonaisuuden kehittämisehdotukset ympäristömenettelyjen sujuvoittamiseksi ilman että ympäristönsuojelun tavoitteista jouduttaisiin tinkimään. Osa ehdotuksista on toteutettavissa nopealla aikataululla ja osassa ehdotuksia vaaditaan perusteellisempaa selvittämistä.

Osa meneillään olevista lainsäädäntöuudistuksista ulottuu yli vaalikauden vaihdoksen kuten ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen 3. vaihe, jossa valmistellaan kuluvan vuoden loppuun mennessä hallituksen esitys menettelyjen edelleen kehittämiseksi. Samoin vastikään asetetussa YVA-työryhmässä valmistellaan ehdotukset YVA-direktiivin muutosten kansalliseksi täytäntöön panemiseksi samoin kuin tarkastellaan mahdollisuutta integroida YVA-menettely nykyistä tiiviimmin kaavoituksen ja ympäristölupamenettelyyn. Samoin kuluvan vaalikauden lopulla aloitettiin luonnonsuojelulain uudistamisen 2. vaihe laajalla kansalaiskyselyllä. Näitä tuloksia hyödyntämällä ja uuden hallituksen tavoitteiden pohjalta aloitetaan lain uudistaminen tulevalla vaalikaudella.

Käytäntö on osoittanut, että lakien uudistamisessa neljän vuoden vaalikausi on lyhyt aika. Kuluvallakin vaalikaudella valtaosa merkittävistä lakiuudistuksista jäi eduskunnassa käsiteltäväksi viimeisen vuoden aikana. Ympäristölainsäädännön osalta aikataulutus ei kuitenkaan ollut hälyttävin. Ympäristölainsäädännön valmistelussa myönteistä on ollut vakiintunut yhteistyö ministeriön lainvalmistelijoiden ja eduskunnan ympäristövaliokunnan välillä. Omissa lainsäädäntöhankkeissamme saammekin kiittää valiokuntaa lakiehdotusten maaliin viennistä.

Tulevalla vaalikaudella liikkeelle lähtö hallituksen tavoitteiden pohjalta tapahtuvassa säädösvalmistelussa tulisi olla ripeää. Lainsäädäntöhankkeissa tarvittavan tietoperustan tärkeys korostuu entisestään. Valtioneuvoston strateginen tutkimusrahoitus on tuonut uusia mahdollisuuksia ja edistänyt ministeriöiden välistä yhteistyötä tutkimushankkeissa. Erityisesti ympäristölainsäädännön kehittämisessä ministeriöiden väliset raja-aidat tulisi olla matalia.

Lainvalmisteluun liittyvän selvitystarpeen kautta tulee entistä tärkeämmäksi lainvalmistelijoiden ja tutkijoiden välinen vuoropuhelu. Meidän lainvalmistelijoiden voimavarat ovat pitkälti sidottuja kulloisiinkin hallituksen tavoitteisiin ja EU:n tuomien velvoitteiden täyttämiseen. Tätä täydentämään tarvitaan ympäristösäädösten täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten kokemusta sekä alan tutkijoiden kautta saatavaa tietoa alan kansainvälisestä kehityksestä, kansallisen lainsäädännön sektorit ylittävää tarkastelua ja toisaalta erityiskysymysten syvällistä analysointia. Jospa aktivoituisimme käymään keskustelua ympäristölainsäädännön kehittämisestä myös SYS:n uudistetuilla sähköisillä sivuilla.

IMG_4084
Kuva: Elina Vaara

 

Yksi kommentti artikkeliin “Riitta Rönn: Vaalikauden vaihtuessa

  1. Hyvää työtä YM:ssä teitte loppuvalla hallituskaudella!
    – Luonnonsuojelulain jo 15 vuotta tiedossa olleita direktiivivajeita saatiin vihdoin viimein paikattua.
    – Ympäristönsuojelulain uudistus on monella tavalla merkittävä. Sen merkitys suoluonnolle korostui, kun soidensuojelun täydennysohjelmalle kävi hallituksen loppusuoralle kuin sadussa ”Hiiri kissalla räätälinä”: Suostrategian 100.000 hehtaarin tavoitteesta saatiin valtionmailta kasaan vain noin 6.000 ha (ja sekin osin löysästi turvattuna). Lisäksi YSLissä BAT-ajattelua jalkautettiin, äänimaisemien suojelua edistettiin jne.

    Kaikki ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä.
    – Esimerkiksi YSL:n 2-vaiheen ”kevennyksiä” tehtiin poliitikkopuolella viimeisinä öinä ilman mitään vaikutusten arviointeja.
    – Myöskään nitraattiasetuksen työryhmän jälkeiset käänteet eivät olleet suomlaiselle politiikalle kunniaksi
    – haja-asutuksen jätevesisäädösten jokakertaisista vaalivenytyksistä puhumattakaan.

    MMM:n puolella kalastuslain uudistus oli suurtyö. Se mahdollistaa entistä kestävämmän kalastuksen. Ikävää, että yksityiskohdat sisältävä asetus valui kuitenkin yli vaalien.
    – Kansalaisten ympäristöoikeudet jäivät uudessa kalastuslaissa kuitenkin yhtä vajaiksi kuin uudessa metsälaissa ja vieraslajilain luonnoksessa.
    – Myös YM:n puolella kansalaisten vaikutusmahdollisuudet kapenivat, kun lupia muutettiin ilmoituksiksi ja lupien määräaikaisista tarkistuksista pääsääntönä luovuttiin.

    Metsälaki on kansallinen häpeä. Metsää on 2/3 Suomesta, mutta avohakkuita saa tehdä ilman ympäristöarvojen tsekkausta ja naapurienkaan kuulemista. Yhdessä ”ötökkälain” uudistuksen, uusien sellutehtaiden ja puuenergian kasvun kanssa uusi löysä laki tulee johtamaan jopa lahopuun määrän vähenemiseen – juuri kun sen merkitys uhanalaisille oli saatu koulutettua viimeisellekin metsurille.

    Ongelmallinen on myös MRL:n selvityspykälän hämärtäminen. Tuomioistuimille tulee varmasti töitä uutta kaavoitusselvitysten linjausta etsiessä.

    Olen samaa mieltä siinä, että menettelyjen ”sujuvoittamiseen” keskittyminen on vienyt säädösten kehitystyön harhapoluille. EU:ssa Stoiberinkin työryhmä totesi, että ympäristö on yritysten hallinnollisesta taakasta prosentin luokkaa. Lainsäädännön tarkoituksen tulisi olla ympäristötavoitteiden saavuttaminen: luonnon köyhtymisen pysäyttäminen, vesien hyvä tila ja ilmastonmuutoksen hillitseminen.

    Tässäpä haastetta myös tulevalle hallitukselle! Nämä ikävätkin ympäristöasiat pitäisi hoitaa, olipa hallitus minkä värinen tahansa.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Tapani Veistola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.